Friikkushow

Hyvää yrittäjän päivää! Sitä on vietetty syyskuun 5. päivä jo vuodesta 1997 lähtien. Ja mikseipä olisi, sillä Tilastokeskuksen mukaan (tiedot vuodelta 2017 ) Suomessa on 286 934 yritystä, ja jos maa-, metsä- ja kalatalous lasketaan mukaan, niitä on peräti 364 514. Prosenttiluvut tuottavat ahaa-elämyksen: yli 90 % Suomen yrityksistä on alle 10 henkilöä työllistäviä, ja suuryrityksiä (väh. 250 hlöä) on vain 0,2 %. Loput ovat pieniä (< 50 hlöä) tai keskisuuria (50-249 hlöä) yrityksiä.

Rahavirroista suuryritykset toki tuovat merkittävän osan, mutta silti, pk-sektorin osuus BKT:sta oli 40 % ja uudet työpaikat syntyvät nimenomaan pk-sektorille, eivät suuryrityksiin, jotka päinvastoin vähentävät.

Mikroluokassakin ovat oma hallitseva lukunsa vielä yksinyrittäjät. Yksinyrittäjiä on Suomessa noin 180 000. Itsekin kuulun tähän ryhmään. Meitä samankaltaisia yrittäjiä on siis paljon, ja mikäli ilmassa viuhuvia ennusmerkkejä katsoo, meitä tulee vielä paljon lisää: työelämän murros on kuin onkin käynnissä.

Tilastoista näkyy nimittäin myös se, että esimerkiksi toimiala “ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta” on vielä aika hännillä kaikkien yritysten joukossa, mutta 2017 ALOITTANEISTA yrityksistä niitä on ylivoimaisesti suurin osa. Sen lisäksi myös kevytyrittäjyys lisääntyy koko ajan. Tässä on enemmän järkeä verrattuna siihen, että joka yrityksessä olisi oltava jokaisenlainen asiantuntija omasta takaa.

Sivukeikkailu verokortilla onkin sen verran monimutkaista sekä työtä tekevälle että työtä tarjoavalle, että ei ihme että laskutusmahdollisuus on kova sana ja siinäpä se markkinarako myös kevytyrittäjyyttä tarjoaville tahoille onkin. Tosin toiminimen perustaminen on niin helppoa, että vähänkään enemmän keikkailevan kannattaa harkita sitä, ja erittäin tervetullut oli myös osakeyhtiölain muutos, jossa minimiosakepääoma 2500 € poistui. Osakeyhtiönkin voi siis nyt perustaa ilman alkupääomaa, mikä varmasti helpottaa ainakin asiantuntijayritysten perustamista.

Freelancereiden käytössä on kuitenkin eri toimialoilla suuria eroja. Toisilla ne ovat arkipäivää, toisilla puuttuu ostotottumus ja varmaan tarjontakin (muna-kana -ilmiö), mutta sen tilanteen on pakko muuttua, jos meinataan saada kaikki työt tehtyä ja kasvusta ja kilpailukyvystäkin huolehtia ilman että koko nykyisen henkilöstön henkinen kantti leikkaa kiinni.

Koska faktat ja tilastot kertovat muutakin sen lisäksi, että suuryritysten osuus uusien työpaikkojen luomisessa on olematon. Työn määrä tukitoiminnoissa ja asiantuntijarooleissa on koko ajan kasvanut parin viime vuosikymmenen aikana, sillä työn luonne, työskentelytavat ja vaativuustaso ovat muuttuneet. Asiantuntijatyössä korostuu digitaalinen ymmärrys, kyky toimia eri verkostoissa ja silti johtaa omaa työtään itsenäisesti, puhumattakaan siitä että työtä virtaa eteen nykyään monista kanavista jotka kaikki on oltava ajantasaisesti hallussa. Sattumaa ei siis liene se, että erilaiset mielenterveyden häiriöt ovat yhä yleisempi syy jäädä sairauslomalle tai jopa työkyvyttömyyseläkkeelle.

Oma kokemukseni isoissa yrityksissä työskentelystä on se, että uusien ihmisten palkkaamisen esteenä ei ole pelkästään raha, vaan riittävien määräaikaisuuden syiden keksiminen ja ennen kaikkea se, että tiimien nuppiluvut eli headcountit lyödään lukkoon jo budjetointivaiheessa ja niistä on hyvin vaikea myöhemmin enää joustaa. Vaikka työkuorma olisi kuinka musertava ja vaikka yhä uusia projekteja pitää saada maaliin, on uuden ihmisen palkkaaminen monesti täysi mahdottomuus, ellei joku muu ensin jää pois tai siirry muualle. Ainakin tämä on sen luokan päätös, että se viedään ylimmälle johdolle asti. Tämä vie tuhottomasti aikaa ja vaivaa ja siksipä röyhkeimmillään tiimien välisistä nuppiluvuista käydään ahkeraa toimistopolitiikkaa ja -kauppaa ja ihmisistä ja kokonaisista tiimeistä on pahimmillaan tullut pelinappuloita. Tai pitäisikö sanoa pelinuppiloita.

Eli kerrataan vielä: uusien työsuhteiden perustaminen voi olla hankalaa, koska

  • se vie aikaa: ensin täytyy saada ehdotus läpi, ja jos se menee läpi, käytät vielä lisää aikaa ja rahaa hakuprosessin läpiviemiseen

  • jos tarve on lyhytaikainen, työsuhteen määräaikaisuudelle on oltava hyvä peruste

  • nuppiluvun nostaminen näyttää pahalta ylimmän johdon silmissä ja talouden tunnusluvuissa

  • työnantaja kantaa riskit ja kustannukset sairaslomista, perhevapaista, lomista ja eläkkeistä

  • jos on tarve osa-aikaiselle tai määräaikaiselle työlle, hakijoiden taso ei aina ole sitä mitä toivot. Nuorten ja vastavalmistuneiden palkkaaminen on erittäin hyvä juttu, mutta joskus työnkuva on niin vaativa ja/tai perehdytykselle annettava aika niin rajallinen ja tarve per heti, ettei juniorin palkkaaminen ole aina mahdollista.

Kokeneen freelancerin käyttö ratkaisee nämä ongelmat ainakin niissä tapauksissa, joissa raha on ollut murheista pienin. Tosin friikun tai konsultin kustannuskin on vain hetkellinen eikä sisällä yhtä paljon riskejä kuin uuden työntekijän ottaminen. Nuppiluku ei nouse ja muutenkin pääsee vähällä vaivalla.

Niin että täytyyhän tämän pään seinään hakkaamisen loppua kohta luonnostaan, eikö?

Eikä meillä friikuillakaan huonosti mene: nautimme yrittäjän vapaudesta ja vaihtuvista projekteista. Meidän ei tarvitse osallistua toimistopolitikointiin ja kun me teemme raportin, joku taatusti lukee sen koska on maksanut juuri siitä: työmme saa jälleen sen ansaitseman merkityksen.

Päivän speksi: Erityisesti yksinyrittäjä arvostaa verkostoitumista, ja Suomen Yrittäjien jäsenistöstä 56,5 % onkin yksinyrittäjiä.

Päivän fiilis: Oodi kaikille yrittäjille ja turkulaisille <3

Hauskasta kuvaussessiosta kiitos yrittäjäkollegalle ja kaimalle Pirita Aholle!

Hauskasta kuvaussessiosta kiitos yrittäjäkollegalle ja kaimalle Pirita Aholle!

Pirita KaunistoComment