Koulupuu on rakennettu
Tänä päivänä ei taida olla enää montaa työtä, missä jatkuva oppiminen ja tietojen päivittäminen ei olisi välttämätöntä. Oppivelvollisuus ei lopu peruskouluun ja yhä enemmän puhutaan siitä, kuinka yhden tutkinnon suorittaminen ja sitten loppuelämä saman alan töissä alkaa olla historiaa.
Me laatukonsultit rakennamme muille ja muiden apuna järjestelmiä, joiden ideana ja pohjana on jatkuva parantaminen, joten meidän on kehityttävä myös itse, muuten emme ole uskottavia. Ja ennen kaikkea siksi, että työhömme kuuluu olennaisesti se että koulutamme muita: silloin asia on oltava kirkas itselle, tai muuten ei pysty sitä ymmärrettävästi selittämään muillekaan.
Vaikka tuoreen konsulttiyrittäjän tärkeimpiä tehtäviä on saada myynnissä pää auki, verkostoitua ahkerasti ja solmia arvokkaita uusia kontakteja ja vahvistaa vanhoja, ensimmäisenä yrittäjävuotenani olen investoinut paljon aikaa myös koulutukseen ja itseni kehittämiseen. Liikaakin, voisi joku euroissa tavoitteellisempi sanoa, mutta jää nähtäväksi. Kai se riippuu siitä, minkä aikavälin tarkasteltavakseen ottaa.
Koska olen harvinaisen kelvoton myyjä, ensimmäisenä menin myyntikoulutukseen. Myynnin ammattitutkinto on nyt suoritettu, mutta en tainnut vieläkään oppia suulaaksi ja sulavasti muita puheillaan vakuuttavaksi sosiaaliseksi peluriksi. Olen edelleen se sama faktakeskeinen tylsimys. Onneksi taidan olla kuitenkin siihen nähden oikealla alalla, joten katsotaan sitten ensi vuonna kuinka oppien soveltaminen alkaa tuloksissa näkyä.
Toimintani laajentamiseksi suoritin tänä vuonna myös kolme Lead Auditor -kurssia sekä monta webinaaria yrittäjyyttäni tukemaan, ja lisäksi aina kun kalenteri on sallinut, olen käynyt laaja-alaisesti eri seminaareissa ja muissa tapahtumissa sivistymässä ja verkostoitumassa. Eivät nämä aktiviteetit ole vielä tänä vuonna tienesteissä paljoa näkyneet, mutta ymmärrystäni monesta asiasta ne ovat laajentaneet. Pidänkin tätä pitkän aikavälin sijoituksena ja perustusten turvaamisena. Juuristoni on nyt tukevampi.
Kunnolliset perustukset ovat avainasemassa myös silloin, kun henkilökuntaa koulutetaan uuden järjestelmän mukanaan tuomiin vaatimuksiin. Standardin vaatimuksia heidän ei tarvitse ulkoa oppia; he eivät ole palvelemassa standardia vaan asiakasta, ja tärkeintä joka vaatimuksen ja toiminnan muutoksen kohdalla on todella ymmärtää vastaus kysymykseen ”miksi”. Miksi tehdään niin kuin tehdään, ja mikä juuri heidän työssään on olennaista, jotta esimerkiksi tuoteturvallisuus varmistetaan ja yritys pääsee tavoitteisiinsa. Tämä vähentää kummasti myös dokumentointiallergiaa.
Uuden ISO 22000 -standardin päivityksen myötä jouduin itsekin tekemään kunnolla ajatustyötä, jotta todella ymmärsin uuden version PDCA (Plan Do Check Act) -syklin kaksi eri tasoa, sillä standarditeksti on vähän puuduttavaa jopa sellaiselle, joka on niitä työkseen vuosia kahlannut. Muutaman tupon hiuksia taisin siinä päänahastani repiä, kunnes homma alkoi käytännön tasolla aueta.
Ei se hukkaan mennyt: nyt voin jo vähän olla itseeni tyytyväinenkin, sillä sain lopulta erinomaiset arvostelut koulutuksesta, jonka pidin koko henkilöstölle laatujärjestelmäprojektin yhteydessä ja jossa pureuduttiin ennen kaikkea kysymyksiin ”miksi” ja ”mitä tämä tarkoittaa käytännössä”. Tästä sitten toki vielä mennään ko. projektin sertifiointiauditointiin, jolloin tähänastinen työ oikeasti punnitaan. Mutta se on sitten uuden tarinan paikka se.
Ympyrä sulkeutuu, kun saan hetkeksi palata koulupuun alaoksille lasteni joulujuhlissa. Kakkosluokkalaisen juhlaan ehdin kirjaimellisesti viime minuutilla, sillä tulen sinne suoraan työturvallisuusjärjestelmän kurssilta ja tentistä. Oma opiskelu-urakkani on tältä vuodelta ohi! Nyt voin hetken keskittyä muihin asioihin. Vitosluokkalaisen koulun juhla on seuraavana päivänä, ja sinne ei enää tule kiire. Ehdin rauhassa ihailla, kuinka nämä hentovartiset, tärkeimpiä tukijuuriaan kasvattelevat pikku olennot kukin vuorollaan nousevat lavalle.
Ja ympärillä lapsukaiset laulelevat sulosti.
Päivän speksi: joulupukki tulee kerran vuodessa, samoin auditoija. Jälkimmäisen polvella en ole koskaan istunut.
Päivän fiilis: Joulu on jo ovella
