Elintarvikelainsäädäntö - osaatko suunnistaa pykäläviidakossa?

Elintarvikelaki, hygienia-asetus, terveydensuojelulaki, laki kasvinsuojeluaineista, asetus torjunta-aineiden enimmäismääristä, asetus talousveden vaatimuksista, asetus lisäaineista, ravintolisistä ja pakkausmerkinnöistä. Terveysväittämät, uuselintarvikkeet ja kontaktimateriaalit. Elintarvikkeita koskevia direktiivejä, lakeja ja asetuksia on kokonaisuudessaan useita kymmeniä. Oletko sinä yrittäjänä perillä kaikesta siitä, mikä tässä kattauksessa sinun toimintaasi koskee?

Sitä mukaa kuin maailma ympärillämme on muuttunut, ovat myös lainsäätäjät joutuneet ponnistelemaan ja tekemään parhaansa pysyäkseen perässä. Lopputuloksena on tietenkin koko ajan lisääntyvä määrä lakeja ja asetuksia ja sääntelyä sääntelyn päälle, sekä lukuisia muutoksia alkuperäisiin säädöksiin. Esimerkiksi nykyinen elintarvikelakimme on vuodelta 2006, mutta sitä on jo jouduttu muuttamaan useaan otteeseen.

Parin viime vuosikymmenen aikana on elintarviketuotantokin kohdannut monia mullistuksia, joilla on ollut vaikutuksia voimassa olevaan lainsäädäntöömme. Ihan vain muutamia mainitakseni, olemme nähneet liittymisemme EU:hun, luomun suosion kasvun, torjunta-ainetietouden ja -analyytiikan kehittymisen ja löytäneet elintarvikkeista yhä uusia, terveydelle potentiaalisesti haitallisia yhdisteitä, kuten akryyliamidi. Vain EFSA:n hyväksymiä terveysväitteitä saa enää esittää, mikä on voinut olla joillekin pienille toimijoille melkoinen muutos, mikäli juuri hänen tuotettaan ei listalle ole päätynyt. Entäpä koko ajan lisääntyvä valikoima kasvipohjaisia tuotteita maito- ja lihatuotteiden korvaajina, tai hyönteiset? Vielä muutama vuosi sitten tilanne oli hyvin erilainen: ei ollut vielä nykyisen kaltaista kasvisbuumia eikä kuultu sirkkojen siritystä.

EU toi siihen liittyessämme mukanaan omat säädöksensä kansallisten säädöstemme lisäksi, ja niiden päällekkäisyyksien kanssa on eletty nyt jo hyvän aikaa. Toisaalta nimenomaan kuluttajan suojelemiseksi on Euroopassa asetettu yhä uusia määräyksiä, mitä ei tietenkään voi pitää huonona asiana, ja meillä on kuitenkin melko keskusteleva viranomainen joka antaa myös teollisuuden sanoa sanansa. Kuitenkin tarpeen vaatiessa on oltu valmiita käyttämään kovempiakin otteita, mistä on hyvänä esimerkkinä keväällä 2018 voimaan tullut komission asetus akryyliamidin vähentämiseksi elintarvikkeissa: teollisuus sai aikaa tehdä asialle jotain, mutta kun mitään tai ainakaan tarpeeksi ei muutoksia prosesseissa tapahtunut, oli tarve lainsäädännöllä puuttua asiaan. Ja niin keväällä 2018 tuli voimaan vaatimus sisällyttää omavalvontasuunnitelmaan keinot, joilla akryyliamidin muodostumista tuotantoprosessissa hallitaan. Muutos oli iso ja on epäilemättä tuottanut runsaasti päänvaivaa lukuisille yrityksille.

Uusi elintarvikelaki

Maailman muuttuessa ja monien muutosten kumuloituessa on kuitenkin nyt tultu pisteeseen, jossa on tarve kokonaisvaltaisemmin selkeyttää monia asioita ja luopua joistakin yksityiskohtaisista vaatimuksista, ja antaa tilaa riskiperusteisesti tehdyille muille ratkaisuille. Tekeillä on tällä kertaa todella iso muutos: elintarvikelain kokonaisuudistus. Sääntelyn päällekkäisyydet EU:n kanssa halutaan kansallisista säädöksistä poistaa, ja sääntelyä ylipäätään keventää, poistaen sekä toiminnan turhia esteitä että hallinnollista taakkaa. Elintarvikeketjun turvallisuudesta halutaan jatkossa huolehtia entistä enemmän riskiperusteisesti: valvonta halutaan kohdistaa sinne, missä se on eniten tarpeen.

Alan toimijoille tämä tarkoittaisi kenties lisääntyvän vapauden ohella väistämättä myös kasvavaa vastuuta, sillä yksityiskohtaisten määräysten poistuessa on toimijoilla myös vähemmän valmiiksi pureksittua aineistoa johon nojata. Esimerkiksi tällä hetkellä toimijoilla on oltava erillinen ja kirjallinen omavalvontasuunnitelma, mutta uusi elintarvikelaki edellyttää ”vain”järjestelmää, jonka avulla tunnistetaan ja hallitaan toimintaan liittyvät terveysvaarat jotta toiminta, elintarvikehuoneisto ja itse elintarvike täyttävät niille asetetut vaatimukset. Toimijan vastuulle jää selvittää, mitä se hänen kohdallaan tarkoittaa ja miten pitää langat käsissään sekä miten osoittaa valvonnassa toimintansa vaatimustenmukaisuus.

Samaan rytäkkään liittyvät Ruokaviraston aloittaminen tämän vuoden alusta sekä maakuntauudistus: elintarvikelain uudistus on siitä riippuvainen, koska valvonta siirtyy samalla kunnilta maakunnille. Valvontamaksut muuttuvat vuosittaisiksi ja koska maakunnilla ei ole verotusoikeutta, on maksuista säädettävä elintarvikelaissa.

Hallituksen esitys tulevaksi elintarvikelaiksi oli lausuntokierroksella kesällä 2018, ja eduskunnalle se annettiin marraskuun lopussa jotta nykyinen eduskunta ehtii sen käsitellä. Maakuntauudistus hieman viivästyttää tätä, mutta näillä näkymin lain ja asetusten on tarkoitus tulla voimaan 1.1.2021. Siihen asti on suunnistettava nykyisessä pykäläviidakossa.

Eviralla oli kasa hyviä ohjeita toimijoille, mutta nyt kun Ruokavirasto aloitti ja Mavi ja Evira yhdistettiin, eivät Google ja muut hakukoneet ohjaa tiedon etsijöitä oikeaan paikkaan: ne ohjaavat edelleen vanhoille sivuille, joilta on uudelleenohjaus Ruokaviraston sivuille jossa haku on toistettava. Tässä menee luultavasti tovi ennen kuin uutta sivustoa opitaan käyttämään, eikä uuden lain voimaan tulokaan sujune täysin synnytystuskitta.

Joten lykkyä tykö ja pitkää pinnaa kaikille elintarvikealan toimijoille, ja muistakaa että apuakin on toki saatavissa!

Tässä vielä linkki eduskunnan tietopakettiin aiheesta:

Eduskunnan tietopaketti: elintarvikelain kokonaisuudistus

files-1614223__340.jpg

 

Pirita KaunistoComment