MUSIIKKIA KORVILLENI

Musiikki on varmasti yksi kauneimmista asioista tässä maailmassa. Niin viallinen ja rajallinen kuin ihmislaji onkin, on meillä jostain syystä myös taiteellinen ulottuvuus, joka kauneudessaan vetää vertoja mille tahansa maailman ihmeistä. Miksi pystymme sekä kylvämään tuhoa että luomaan jotain niin kaunista kuin musiikki? En ikinä lakkaa ihmettelemästä sitä. Toisaalta itse luontokin kaikessa kauneudessaan on myös julma, mutta jotenkin ihmiskunta vetää senkin täysin överiksi.

Itselläni on aina ollut taipumus kuulla musiikkia päässäni vähän joka tilanteessa. Mulla on ihan oma soundtrack-DJ matkassa mukana. Riippuu päivästä mitä tyylilajia se päättää soittaa. Tunturissa voin kuulla päässäni vaikka Järnefeltin Kehtolaulun ja joudun vastustamaan outoa mielihalua jäädä sinne tunturin kainaloon ikuisiksi ajoiksi, ja joskus taas ne herättävät sellaisen pauhun, että soimaan lähtee vaikka Amorphiksen Heart of the Giant ja mietin mitä ihmettä miljardeja vuosia sitten oikein tapahtui ja miten kaikki eri kansojen muinaistarut liittyvät tähän kaikkeen. Sitten huomaankin kauniita kasveja ja DJ vaihtaa levyä; tarjolle voi tulla vaikka Rydmanin Niin kaunis on maa, tai takuuvarma levyllinen Nightwishin evoluutio-oopperaa. ’Endless forms most beautiful’ on soinut monilla luontoretkillä. Deep into the past, follow the aeon path, greet a blade of grass, every endless form most beautiful!

Matkatyökin sopii mulle, sillä usein autossani on sellaiset bileet, että liikennevaloissa hävettää. Lapsenikin voivat vahvistaa tämän, mutta ihme kyllä saan vieläkin hakea heitä koulusta… Iän myötä olen ilmeisesti muutenkin tullut rennommaksi, kontrolli pettää aika ajoin ja huomaan joskus hoilottavani päässäni soivan musiikin mukana ihan ääneen, vaikka lenkillä tai kaupassa. Onkohan se jokin henkinen vastine virtsankarkailulle.

Musiikilla on kuitenkin jokin salainen väylä kaikkein syvimpiin, salaisimpiin ja varjelluimpiin alueisiin sisälläni. Jos muuten olenkin aina kasassa ja saatan vaikuttaa melkein taipumattomalta, olen kuitenkin pillahtanut itkuun esimerkiksi konsertissa, kun sopraano vain lauloi niin täydellisen kauniisti ja virheettömästi, että siitä täydellisen kauneuden kokemuksesta niin kiitollisena ja liikuttuneena kaikki muurit murtuivat. Luonnolla on sama vaikutus. Olen muun muassa kyynelehtinyt Kilpisjärvellä ja varsinkin sieltä pois lähtiessäni. Lähdöt Lapista kävivät lopulta ylipäänsä niin tuskallisiksi, että nykyään siellä onkin oma pikku mökki, jonne vetäytyä latautumaan useamman kerran vuoden aikana. Musiikki, luonto ja lapset, siinä mun kryptoniitit.

Sen verran työteliäs DJ mulla kumminkin on ollut, että voisin varmaan keskustella pelkästään laulujen sanoilla pitkät pätkät. Se vois mennä vaikka näin:

Ystävä: Onpas sulla ollut kaikkea haastetta nyt elämässä viime aikoina! Miten sä olet pärjännyt?

Minä: Kipuun kuole ei, paine tekee timanttei! When I fall I’ll rise again. I spread my wings and like the midnight sun I will be rising. Sammumaton, sydän sammumaton.

Y: No hyvä, mutta kun tuli se remontti ja kaikkea. Kuinkas se on mennyt?

M: Vasara ja nauloja, koko rahalla! In this circus of doom marionettes are dancing.

Y: On kyllä kurjaa tommonen kun kaikki p*ska tapahtuu samaan saumaan. Vois kuvitella, että huonojakin hetkiä on ollut?

M: Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin. The dreamer and the wine, poet without a rhyme. A widowed writer torn apart by chains of Hell.

Y: Entäs lapset, mites he on tämän kaiken ottaneet?

M: Yksi pieni elämä, suuri valo sisällä. Katson hiljaa nukkuvaa, katson lohdun kantajaa. Pidän aina lähellä, kuljen matkan vierellä. Love is here, right here under my wings.

Y: Vieläkö kaiken tämän jälkeen jaksat uskoa myös rakkauteen?

M: Kiss while your lips are still red. Pojan tinakenkäisen, mistä löytäisit sä sen, tyttö tinakenkäinen... But if you could heal a broken heart wouldn't time be out to charm you? Don't you think that you need somebody? Don't you think that you need someone? Everybody needs somebody

Y: Vaikka onhan sitä elämässä paljon muutakin sisältöä josta tulla onnelliseksi, vai mitä.

M: Search for beauty, find your shore. Try to save them all, bleed no more. Niin kaunis on maa, niin korkea taivas. Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas.

Y: Meidän pitäis kyllä pitkästä aikaa nähdä koko tyttöporukalla, viime kerrasta on aivan liian pitkä aika!

M: Korkkarit kattoon! Tää ilta on meille, mun sielunsiskoille, supernaisille! Frendit päivän kirkastaa, niihin luottaa voi.

Päivän speksit: Suomen Lapin tunturit muodostuivat arviolta 1,6 – 3 miljardia vuotta sitten. Niiden juuret ovat arkeeisessa kallioperässä ja sen vuoksi aikahaitari on suuri. Eroosion vaikutuksesta ne ovat kuluneet pyöreälakisiksi. Suomen korkein huippu Halti sen sijaan kuuluu Skandeihin, joka muodostui myöhemmin mannerlaattojen törmäyksessä ja sen ikä on vain noin 460 miljoonaa vuotta. Laatumuijaa itkettänyt sopraano oli Laura Pyrrö.

Päivän fiilis: The Greatest Show on Earth

Pallastunturit keskiyön auringossa kesäkuun alussa 2024.

Lainatut laulujen sanat:

Nightwish: Endless forms most beautiful

Mirella: Timanttei

Battle Beast: Where angels fear to fly

Bess: Sammumaton

Leevi and the Leavings: Vasara ja nauloja

Battle Beast: Circus of Doom

Eino Leino(Vesala): Elegia

Nightwish: The Poet and the Pendulum

Tuomas Holopainen et.al.: Lohtu

Nightwish: White Night Fantasy

Tuomas Holopainen & Marco Hietala: While your lips are still red

Kaija Koo: Tinakenkätyttö

Guns ’n’ Roses: November Rain

Nightwish: The Poet and the Pendulum

Kari Rydman: Niin kaunis on maa

Kaija Koo: Supernaiset

Tiktak: Minne vaan